torstai 6. joulukuuta 2018

L'occitanen joulukalenterin luukut 1-6

Hei ja hyvää itsenäisyyspäivää! 
Hairahdin ostamaan itselleni L'occitanen 54 euroa maksaneen kosmetiikkajoulukalenterin ja haluan jakaa sen sisällön muille, joita se kiinnostaa. Itse ainakin mielenkiinnolla seuraan erityisesti Instagramissa kosmetiikkajoulukalentereiden luukkujen availua, joten jos sinua ei tämän tyyppinen kiinnosta, niin ei tarvitse lukea :)


1.Luukku: Shea Butter -suihkuöljy. Almond-sarjan suihkuöljystä tykkäsin todella, joten kokeilen tätä innolla. 

2. Luukku: Shea butter -käsirasva. Tää on tuttua kamaa ja ehkä pienoinen pettymys oli tuubin koko, joka riittää ehkä kahteen kertaan mun korppukäsille. 

3. Luukku: Puhdistava ja kuoriva palasaippua vartalolle. Oo, tää oli kiva, uusi tuttavuus! 

4. Luukku: Verbena-sarjan vartalovoide, meh. Oon niin huono vartalovoiteitten käyttäjä. Pikkuputilo lähtee kuitenkin mun viikonloppureissulle mukaan.

5. Luukku: Cherry blossom -sarjan käsivoide. Tää on ihan ok, koska en ole sarjan tuotteita kokeillut.

6. Luukku: Öljyshampoo, jonka pitäisi korjata ja vahvistaa kuivia, hauraita ja vaurioituneita hiuksia, eli tuote just mulle.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

02.12

Mitä…
… teet juuri nyt? 
Juuri nyt kuuntelen Eagles Of Death Metalia ja kirjoitan tätä postausta. 

… on päälläsi? 
Sukat, farkut, toppi ja ruutupaita.

… ostit viimeksi kaupasta?
Huh, vaikka mitä! Ostin ainekset härkis-tacopaistokseen (olipa muuten taas työn ja tuskan takana härkiksen löytyminen, kolmessa kaupassa sain käydä ennenku löysin), tölkin kokista, muutaman banaanin, kaurahiutaleita, pari pilttiä ja suklaalevyn.

… olet tehnyt tänään?
 Heräsin kello 9 ja pian sen jälkeen tein 40 minuutin energisoivan joogan. Sitten söin puuroa, katsoin hiihtoa ja täytin ristikkoa, kävin kaupassa, tein ruokaa ja katsoin hiihtoa, söin ja tiskaisin sekä suunnittelin keskiviikon pianotunnit.  



… olet syönyt tänään?
Kaurapuuroa karviaisilla ja kauramaidolla, keksin sekä tacopaistosta ja salaattia. 

… päivän ohjelmaasi vielä kuuluu?
Juoksulenkki (jeejeejeee, en oo elokuun jälkeen juossut säännöllisesti ja nyt olis tarkoitus taas aloittaa kunnon treenaaminen, oon niin innoissani!!), pyykkien pesua, chillausta, suklaan syömistä sekä illalla ykköseltä Syntinen-sarjan katselua. 

… on TO DO-listallasi? 
Oikeastaan ei muuta kuin parin oppilaan tekemän sävellyksen kirjoittaminen koneella puhtaaksi! 

… hyvää ja huonoa tässä päivässä on ollut?
Hyvää on ollut oikeastaan kaikki. Ihanan rento päivä ollut, ruoka oli hyvää, en herännyt liian aikaisin, pääsee juoksemaan, pakolliset hommat on aikalailla tehty joten illan saan ottaa rennosti... Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin se että sitä härkistä ei meinannut löytyä ja jouduin nälässä ramppaamaan kaupasta toiseen. 




Kysymykset Saijiksen blogista.      

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Vuosi sinkkuna, mitä olen oppinut?

1. Erosta pääsee yli nopeammin kuin kuvittelee
Olin eron jälkeen ihmisraunio suorastaan, elämä oli hirveää kärsimystä. Kun tunteille antoi vallan, ajatteli, että tämä tuska ei helpota koskaan. Järjellä kun ajatteli, tiesin että kyllä tää joskus helpottaa. Mutta kyllä siihen ainakin pari vuotta menee. 
Lopulta erosta yli pääsemiseen meni mulla vajaa vuosi. Vuosi vähemmän kuin mihin olin valmistautunut. Mulla siihen auttoi kesäloma, kun ex-poikaystävää ei nähnyt vilaukseltakaan. Poissa silmistä, poissa mielestä toimi siis mulla. 
Toinen mikä lopulta työnsi aidan toiselle puolelle oli se, kun huomasin ihastuneeni toiseen. Mitään  siitä hommasta ei tullut, mutta antoi kuitenkin uutta ajateltavaa, tunnettavaa ja loi uskoa siihen, että ehkä tästä maailmasta löytyykin joku muu, jonka kanssa voi parisuhteen muodostaa (syrjäyttäen "mä en halua elää tätä elämää kenenkään muun kanssa" -ajatukset). 
Toki välillä muistelee mennyttä parisuhdetta, hyviä juttuja siinä. Mutta nykyään voi muistella ilman, että sitä seuraa jäätävä itkukohtaus. Meneeseen voi suhtautua hyvinkin neutraalisti. Tärkein tunne on kuitenkin se, että tunnen olevani henkisesti valmis uuteen suhteeseen. 


2. Yksinoloa ja itsenäisyyttä
Yksinolemisen taito on tähän astisen elämäni tärkein taito, jonka olen oppinut ja minusta se olisi tärkeä jokaisen oppia. 
Parisuhteessa ollessani olin hyvinkin riippuvainen toisesta, ei saakeli kaupassakaan voinut yksin käydä ruokaostoksia tekemässä, kahvilla tai leffassa käymisestä puhumattakaan. 
Eron jälkeen muutin ensimmäistä kertaa yksin asumaan, toki olin jo monet vuodet asunut poissa kotoa, mutta aina jonkun kanssa. Nyt olin ihan omillani. Ja hemmetti mää nautin yksin asumisesta ja siitä kun olen oman elämäni herra ja saan tehdä mitä lystään enkä ole velvollinen kenellekään. Tuntuu niin hullulta, että nykyään sitä ihan hyvin voi mennä yksin kahvilaan, leffaan, keikoille, festareille tai hotellilomalle, kun joskus yksin kahville meneminen ei ollut vaihtoehto.
Rakastan sitä, kun saan käyttää niin paljon aikaa vain itseeni ja puuhailla omiani. 


3. Mulla on kavereita ja aikaa heille
Yksinoleminen vaatii vastapainoksi yhdessäoloa. Kaveri sanoo monesti, että ollaan nähty tässä mun sinkkuvuoden aikana enemmän kuin mitä nähtiin neljän parisuhteessa vietetyn vuoden aikana yhteensä. Näin se on. Syystä tai toisesta en juurikaan viettänyt aikaa kavereideni kanssa kun seurustelin. Välillä tuntui, ettei mulla edes ole kavereita täällä Kokkolassa. En myöskään kaivannut kavereideni seuraa, olihan mulla ukko kotona ja se riitti. 
Eron jälkeen huomasin, että onhan mulla ystäviä. Ja onneksi olikin, niin paljon sain heiltä tukea ja apua vaikeassa tilanteessa. Huomasin myös, että vaikka elämä koulun puolesta oli todella kiireistä ja tarvitsin omaa aikaani myös urheiluun niin kyllä mä siltikin ehdin nähdä kavereita. Ja erityisesti lause "Työ ei ole elämän tärkein asia, hyvät ihmissuhteet ovat" iskostui mun kalloon lopullisesti. 

4. Itsensä tunteminen ja kehittäminen paremmaksi (seurustelukumppaniksi) 
 Oikeastaan jo vähän ennen eroa mua alkoi kiinnostamaan minä. Miksi tunnen, ajattelen ja toimin tietyissä tilanteissa niinkuin teen? (Tunne lukkosi -kirjalle suositus). Eron jälkeen mietin, mitä mää haluan elämältäni ja tulevaisuudessa? Millainen ihminen haluan olla? Mitä virheitä tein parisuhteessa? Millaisen parisuhteen haluan tulevaisuudessa? Näitä plus monia muita ajatuksia pohdin itsekseni, juttelin kavereiden kanssa ja luin parisuhdeterapeuttien kolumneja sekä kirjoja aiheista. Kiinnostus itsensä tuntemisesta ja kehittämisestä heräsi. Avainsanana on myös se, miten voisin seuraavassa mahdollisessa parisuhteessa olla parempi kumppani, kuinka voisin rakentaa vielä paremman suhteen välttämällä ne virheet, jotka aiemmin tein. Helppoa ei tämän asian kanssa varmasti tule olemaan, mutta asioiden tiedostaminen on jo yksi iso askel eteenpäin. Opittujen toimintatapojen muuttaminen ei onnistu hetkessä. Pitkän parisuhteen eteen pitää myös oikeasti tehdä töitä. Se oli tärkeä oivallus, jonka ikävä kyllä tajusin vasta eron tultua. 

Summa summarum, ero muutti mua todella paljon ja parempaan suuntaan. Olen enemmän tietoinen itsestä, omista heikkouksista ja unelmista. Melkoisesta paskamyrskystä selvinnyt. Vahvempi ja itsenäisempi. Sosiaalisempi. Parempi versio itsestä kuin aikaisemmin.