perjantai 15. kesäkuuta 2018

Toinen maraton

Heippa vaan pitkästä aikaa! Vihdoin pieni kirjoitusinspis iski ja päätin tulla kertomaan mun toisesta maratonista, jonka juoksin Seinäjoella Seinämaratonilla 19.5. 

Saavuin edellisenä päivänä Seinäjoelle ja yövyin ystäväni luona. Edellinen ilta ei sujunut kovin hyvin, sillä yhtäkkiä iski hirveä mahakipu. Vatsa turposi sellaiseksi ilmapalloksi, ettei koskaan ennen. Mikään liike ei tuntunut hyvältä ja missään asennossa ei ollut hyvä olla. Mietin, että tähänkö tämä nyt sitten kaatui. Onneksi se siitä yön aikana rauhoittui, mutta vielä seuraavana aamuna ei vatsa ollut ihan normaalin tuntuinen. 

Lähtöviivalla olo ei ollut luottavainen. Epäilin vahvasti edes maaliin pääsyä. Mitään kummempaa juoksusuunnitelmaa mulla ei edes ollut, että millä vauhdeilla juoksen seuraavat neljä kierrosta. Ensimmäisen kierroksen juoksin nauttien maisemista. Jossain välissä kierrosta päädyin muutaman vanhemman maratonkonkarimiehen matkaan juoksemaan, heillä oli oikein sopiva vauhti. Ensimmäinen kierros meni livetulosten mukaan vauhdilla 5:55 min/km.

Toisen kierroksen juoksin kokonaan miesten kanssa kuunnellen heidän juttuja. Mulla oli juoksuvyössä neljä pientä pulloa urheilujuomaa ja tyhjensin joka kierroksen aikana yhden pullon ja otin yhden geelin. Myös lähes jokaisella juomapisteellä otin kupin vettä. Toinen kierros meni keskivauhdilla 6:01 min/km. 

Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä miehet pysähtyivät juomapisteelle ja minä päätin jatkaa matkaa hieman vauhtia kiristäen. Toisella kierroksella porukkaamme oli liittynyt nuori nainen ja halusin pysyä hänen matkassaan. Kolmas kierros meni hänen perässään juostessa 5:56 min/km vauhdilla. Vatsa oli pysynyt kunnossa ja juoksu oli tuntunut muutenkin helpolta tähän mennessä. Kolmannen kierroksen lopuilla alkoi polvissa ja reisissä tuntua. Nuori nainen ehdotti mulle että juostais viimenen kierros niin lujaa, että päästäis alle neljän tunnin mutta itselle se tuntui mahdottomalta ajatukselta. Jos tässä vauhdissa pysyisin vielä neljännen kierroksen, pääsisin jo ennätykseeni. 



Nainen kiristi vauhtia ja minä päätin pysyä omassa vauhdissa pitäen naisen kuitenkin näköetäisyydellä. Neljäs kierros oli ehkä hankalin koska jouduin juoksemaan sen yksin. Liian pahalta ei kuitenkaan tuntunut. Kun maali alkoi häämöttää ihmettelin kummasti, miten juoksukello näytti kilometrejä tulleen vasta vähän yli 40. Maaliin mennessä ei 42 kilsaa täyttyisi. Kuuluttuja ei kuuluttanut kentälle saapuessa mitään ja olin ihan pihalla että mitä tässä tapahtuu. Vihaisena maalilinjalla huusin eräälle toimitsijalle että missä hitossa se maali on. Siinä vasta sain kuulla, että jos haluaa saada täyden matkan, täytyy kenttä kiertää vielä neljä kertaa. Ette usko kuinka v*tutti lähteä siinä vaiheessa vielä kiertään kenttää kun oli jo loppukirinkin ottanut ja uskonut siihen, että kohta tää loppuu. 

Yritin kiristää vauhtia vielä sen verran, että saisin edelläni juosseen nuoren naisen kiinni. Kolmannella kenttäkierroksella sainkin hänet kiinni, vilkaisin kelloani, joka näytti että 42 kilometriä tulisi täyteen tällä kierroksella ja sanoin hänelle, että minä juoksen tästä maaliin koska maraton täyttyy nyt. Jos olisin vielä neljännen kierroksen juossut olisi tullut reilusti ylimatkaa. Hän päätti seurata minua maaliin vaikka se neljäs kenttäkierros jäikin juoksematta.
 Maalissa oma kello näytti matkaa tulleen tasan 42 kilsaa aikaan 4 h 11 min 34 s. Järjestäjien tuloksissa matka on 42,2 km ja aikani 4 h 11 min 37 s. 

Hämmennys ei vielä tähän loppunut sillä en tiennyt yhtään kuinka mones olin, koska kuuluttaja oli jonnekin häipynyt. Kun kysyin asiasta joltain työntekijältä sain käskyn katsoa tulokset netistä. No, netin tuloksia oli vaikea lukea, ensin katsoin olevani viides, sitten toinen ja lopulta ystäväni tajusi, että olenkin kolmas. Seuraavaksi pitikin lähteä metsästämään pokaalia. Joku poika sen sitten jostain varastosta minulle haki. Edelläni juossut nuori nainen sai toisen palkintopaikan, koska hän oli ylittänyt maaliviivan ennen minua ennen kun lähdimme kiertämään kenttää. Myöhemmin livetuloksiin päivittyi tulokset niiden kenttäkierrosten jälkeen ja niissä minä olin naisten sarjassa toinen. Melkosta säätöä. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, sain juostua maratonin ennätysaikaan ja vieläpä yllättävän helposti. Ensimmäinen maratonini oli paljon paljon tuskaisempi. Nyt olin juoksun jälkeenkin vielä ihan hyvävoimainen. Onneksi mulla oli mukana ystävä, ensimmäiseltä maratonilta tuttu Satu, jonka tuki oli kyllä korvaamatonta.

lauantai 17. helmikuuta 2018

3 x paljastus

3 x paha tapa
1. Kiroilu. Oon todella paha suustani ja välillä tulee kiroiltua kuin pahanen teini paikkaa ja aikaa katsomatta.
2. Röyhtäily. Kiroilun lisäksi olen tavoiltani kunnon sika!
3. Menneessä vellominen. Usein tuntuu, että en osaa ollenkaan elää tässä hetkessä. Joko stressaan tulevaa tai sitten kaivelen vanhoja juttuja ja märehdin niissä ja sehän vasta onkin turhaa hommaa.

3 x outo tapa
1. Kaivan tomaateista aina siemenet pois. Ällöttää niiden limanen koostumus.
2. Pidän leffassa korvatulppia.
3. Pelkään soittaa puhelimella virallisia puheluita. Esimerkiksi kesätöiden kysyminen puhelulla on ka-ma-laa.

3 x parasta peilikuvassa
1. Peppu.
2. Jalat.
3.Huulet.







3 x paras paikka, jossa olen käynyt
  1. Ruotsi.
 2. Pohjois-Norja. Sinne pitäisi päästä uudelleen ja pidemmäksi aikaa.
3. Helsinki.

 3 x paikka johon haluan
 1. Yhdysvaltoihin.
2. Lontooseen.
3. Kolille.

3 x eniten ärsyttää
 1. Ihmiset, jotka tahallaan ja tietoisesti aiheuttavat toiselle pahan mielen.
2. Toimimaton tekniikka.
3. Koulussa kaikki yhden opettajan kurssit ja se valtava työmäärä jokaisella niistä.



3 x parasta maailmassa
 1. Misse. Mun kissa siis.
2. Ystävät.
3. Musiikki.

3 x lempitavara
 1. Läppäri.
2. Mun sukset.
3. Kamera.

3 x lempivaate
1. Puna-mustaruudullinen flanellipaita.
2. Pitkä, ohut, musta neuletakki.
3. Musta-valkoraidallinen t-paita. Nää kaikki kolme taitaa muuten olla H&M:stä.... 

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Elämäni viisi tärkeintä arvoa

Sain ystävältäni Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjan ja siinä menneen viikon tehtävänä oli pohtia arvoja. Kirjaan oli listattu 32 eri arvoa ja niistä tuli valita viisi itselle tärkeintä. Täytyy myöntää, että vaikka välillä tulee mietiskeltyä melko syvällisiäkin juttuja, niin en ole koskaan tietoisesti pohtinut omia arvojani. Päätin kuitenkin tulla jakamaan mun valitsemat viisi tärkeää asiaa tärkeysjärjestyksessä. Ehkä se innostaa jotakuta muutakin pohdiskelemaan. 


1. Rakkaus
Tärkeintä mulle elämässä on kuitenkin rakkaus. Ja tällä tarkoitan rakkautta kumppania kohtaan. Mun mielestäni parisuhde on ihmiselämän tärkein suhde. Vaikka synkimpinä päivinä mietin, että en tule koskaan enää rakastamaan ketään, eikä kukaan mua, niin toivon ja haluan uskoa siihen, että se ei olisi totta. Mä haluan löytää ihmisen, jonka kanssa voin elää loppuelämäni. Vaikka tällä hetkellä mulla ei ole ketään, kenelle voisin sanoa "Rakastan sua", ei sen puuttuminen silti tee musta onnetonta. Minusta on todella tärkeää pystyä olemaan onnellinen myös ilman poika-/tyttöystävää. Jos siihen ei pysty, niin kannattaisi opetella. Rakkaus tulee sitten kun on tullakseen. Jotenkin todella vaikeaa perustella, miksi rakkaus on mun elämän tärkein arvo, mutta ehkä sitä ei toisaalta tarvitsekaan perustella :)   

2. Ystävyys
 Ystäviltä saa jotain sellaista mitä ei saa kumppanilta eikä perheeltä. Ystävät tekevät elämästä onnellista ja ovat tukipilarina silloin kun tarvitsee.

3. Terveys
Mietin jonkin aikaa kumpi on mulle tärkeämpää, ystävyys vai terveys. Kallistuin kuitenkin ystävyyden puolelle, sillä vaikka terveys menisi ja ystävät säilyisi, tekisi se minusta kuitenkin onnellisemman kuin jos ystävät menisi ja terveys säilyisi. Silti pyrin pitämään itseni terveenä liikunnan ja suht terveellisen ravinnon avulla sekä olemalla pilaamatta terveyttäni turhilla teoilla kuten runsaalla alkoholin käytöllä tai tupakoinnilla. 

4. Ilo
Ilo on elämässä erittäin tärkeää! Iloa tulee elämään rakkaudesta, ystävistä, terveydestä, liikunnasta... Pyrin tekemään niin paljon sellaisia asioita jotka tuottavat mulle iloa elämään kuin mahdollista. 

5. Kehittyminen
Tää oli sellainen arvo, jonka valitseminen yllätti itsenikin. Haluan kehittää itseäni ihmisenä haluamaani suuntaan ja haluan oppia tuntemaan itseni täysin; miksi ajattelen niinkuin ajattelen, miksi tunnen niinkuin tunnen, miksi toimin tietyissä tilanteissa niinkuin toimin. Lisäksi haluan kehittyä ihmissuhteissa, haluan kehittää omia taitojani ja osaamistani. Kehittyminen vaatii minusta juurikin itsensä tuntemista, pohdiskelua siitä mitä elämältään haluaa ja viemällä itseään äärirajoille; tilanteisiin jotka pelottavat ja jotka ensiksi saattavat tuntua siltä, että en pysty tuohon. Ja totta kai myös paljon työtä.