sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Ninian maailmassa: Luonnollinen arvonta

"Ninian maailmassa: Luonnollinen arvonta: Ystäväni luotsaavat upeaa pientä nettiputiikkia nimeltä Luonnontukku Oy ."

Osallistuin juuri arvontaan Ninian maailmassa -blogissa. Voi voittaa luonnonaineista tehtyä kosmetiikkaa. Kävin kurkkimassa Luonnontukku Oy:n sivuilla, ja sieltä löyty vaikka mitä ihanaa! Vaikka en arvonnassa voittaisi, niin saattaisin silti tilata tuolta jotain, että jos jotakuta kiinnostaa myös, niin voidaan tilata kimpassa (; 

Nyt mulla on vuorostani ikävä Vuokattiin. Oltiin siellä perheen kanssa hiihtolomaviikon lopulla. Pääsihän sitä vähän harrastamaan talviliikuntaakin. Oltiin siellä vaan kaksi yötä, kolmas olisi ollut kiva, mäessä olis jaksanut vielä taiteilla, ja ehkä käydä vielä yksi pitempi hiihtolenkki heittämässä. Mutta kun ei saatu vuokrattua meidän ihanaa mökkiä kun kolmeksi päiväksi niin minkäs teet.
Ja anteeksi nyt nää oksettavan huonot kännykkä kuvat, kamera ei mahtunu enää laukkuun kaikkien urheiluvaatteiden sekaan..






Meillä oli kuuden hengen möksä, siltä varalta että tuo mun ukkoni ois lähtenyt mukaan. Mutta yläkerrassa oli kaks makuuhuonetta, ja oleskelutila sohvalla ja telkulla. Ja oma suihku ja vessa! 

Mun mielestä sisustus oli mukava. Punaista ja nuo ruokapöydän mustat penkit plus tuo lamppu, ah. Oisin voinu jäädä tuonne asumaan. Kaikki oli hienoa. Nyt te aattelette että eikö tuo oo koskaan ennen ollu mökillä ku noin hehkuttaa, ja olen monesti, mutta tää on ehdottomasti hienoin mökki, missä olen ollut! 

Ikävä tuonne on, koska äiti uhkaili että tää on meidän viimeinen laskettelureissu :< CANNOT BE, mää haluan lautaileen ainaki kerran vuodessa! Nytkin jo jännitti miten sitä pysyy pystysä ku en viime vuonna päässy kertaakaan mäkeen. Ja ihan hyvin pysyin, vaan yhteen  ihmiseen törmäsin xD 
Mutta oli kiva olla perheen kanssa matkalla, ja varsinkin mun veljen kanssa. Laskettiin monta tunta yhessä ja juteltiin ja lähennyttiin, ja se oli kivaa. Oon muutenkin niin "kaukainen" mun perheen kanssa, että tää tuli tarpeeseen.


Sitten muihin aiheisiin, onko kellään koskaan niin, että vaan itkettää, mutta ei tiedä miksi? Ite varmaan viikonlopun aikana itkin 12 tuntia putkeen, enkä tiedä miks :o En tiennyt yhtään mitä tunnen ja mitä pitäisi tehdä ja mistä tää kaikki johtuu. Ahistavaa. Mutta se meni pois. Aurinkoinen päivä paransi mieltä, varsinkin kun sain olla yksin kämpällä päivän, käydä ostaan mulle keltaisia tulppaaneita, ja suklaamunia. 
Ehkä mää oon vaan ihan tosi outo, ja sekuamasa. :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti