perjantai 17. lokakuuta 2014

Sokerihiiren avautuminen

Näin meille kertoo Fit-lehti. Lehti, joka on täynnä painonhallintaan ja terveelliseen elämäntapaan liittyviä tekstejä ja kuvia. Että herkkujen syöminen on osa terveellistä elämäntapaa. Olen täysin samaa mieltä.

Mua niin ärsyttää nykypäivän ruokatrendit (vaikka niitä itsekin sillon tällöin _kokeilen_ ) jotka kieltää kaiken nautinnon. Ja sitten ihmiset luulee, että ne on onnellisia, kun ne ei syö mitään hyvää, pelkkää maitorahkaa, purkkikanaa, koska siinä on niin paljon protskua, ja salaatteja päivästä toiseen. Ja kerran puolessa vuodessa kahvin kanssa pienen palan piirakkaa. Ja sen jälkeen julistavat, että kun ovat semmosia herkkusuita. Älä valehtele. Opi oikeasti nauttimaan niistä herkuista.

En vaan ymmärrä sitä, miksi pitää luopua asiasta, josta oikeasti pitää?  Tuskin kovin moni oikeasti voi sanoa, ettei pidä vastaleivotusta pullasta. Kuitenkin kun sitä tarjotaan, niin kieltäydytään hampaita kiristellen. 
"Suhde herkkuihin vääristyy ja kaikki riskit unelmakropan ja terveysihanteen tavoittelun tieltä siivotaan. Mielitekona syöty korvapuusti on merkki lipsumisesta ja itsekontrollin menettämisestä." 


Vastaisin kuten 35 % vastanneista. Joka päivä tulee laitettua suuhun jotain makeaa, esim. keksiä, jäätelöä, itsetehtyä piirakkaa eikä se minun maailmaani kaada! Aina sitä ei edes hoksaa, että taas tuli herkuteltua. Olenko silti ylipainoinen? No en. Ja se johtuu siitä, että syön muuten suhteellisen terveellisesti ja ravinto-liikunta suhde on kunnossa. 
"Normaalipainoinen, pari kolme kertaa viikossa liikkuva ja perusterveellisesti syövä voi ottaa herkkupalan päivittäin tai pitää karkkipäivän viikossa." 


Lokakuun alussa julistin alkavani kuukauden kestävään sokerilakkoon. Heti ensimmäisenä mietin, millä korvaisin sokerin. "Makeanhimo on ihmiselle synnynnäistä. Elämä käy hankalaksi, jos koko ajan yrittää räpiköidä luontoaan vastaan". Ja niinhän siinä kävi, ettei sokerilakko kestänyt päivää kauempaa. Onneksi. Kuukausi ilman sokeria olisi tehnyt minusta tosi kärtyisän ja happaman. Niinhän se menee, että se mikä on kiellettyä niin sitä tekee mieli. Ja kun sitä kiellettyä asiaa ei sitten saa, se vaikuttaa käyttäytymiseen ja tunteisiin. Kuten itse olisin ärsyyntynyt ja ehkä jollain tapaa surullinenkin. Ja ei muistakaan tunnu kivalta, jos kokoonnutaan porukalla istumaan iltaa kera sipsien, karkkien, leivonnaisten, ja yksi porukasta kieltäytyy kaikesta hyvästä. Mulle tulee ainakin huono omatunto syömisestäni ja vaivantuneisuuden tunne. Kaiken kieltämisellä kiusaa vaan itseään! Ja muitakin.

Tämän tekstin pointti on se, että relatkaa ihmiset! Kukaan ei tuomitse teitä herkuttelusta! 


Lainaukset Fit-lehdestä (6/2013) Johanna Lättin artikkelista Sulassa herkkusovussa.

3 kommenttia:

  1. Mää voin sanoo etten tykkää pullasta XD Noo vastaleivottu on kyllä jo hyvää mutta ei oikee pullat oo mun juttu! Suklaaleivokset taas on ja muutenki suklaa ahhh♥ Mutta joo, vähäsen herkuttelua päivässä tuskin maailmaa kaataa jos muuten on elintavat kunnossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, pulla oli ehkä tommonen esimerkki, paikalla ois voinut olla mikä tahansa muu sokeriasia :)
      Jep, ilmeisesti. Kyllä määki stressaan aika paljo syömisistäni, ja tiedän että syön sokeria paljon, mutta tuo juttu Fitissä avas mun silmät etten ookkaan mikään monsteri vaikka joka päivä vähän syöpöttelenki : D
      Hei muuten, oon lukenu paljo sun blogin vanhoja päivityksiä tässä mun loman aikana, että älä ihmettele jos mun blogin osote näkyy useasti sun blogin tilastojen liikenteen lähteissä :D

      Poista
    2. Hehee voi ei hävettää jotku vanhat mutta en silti poista niitä koska ne on osa mua! :D Ja en oo käynykää ees vähään aikaan taas kattoo noita tilastoja, mutta en ihmettele! ^^

      Poista