perjantai 10. huhtikuuta 2015

Mun oma konsertti!

Huhheijaa, mulla oli tosiaan tuossa keskiviikkoa 8. päivä opinnäytekonsertti! Vielä tänä vuonna ammattikouluissa (käsittääkseni kaikissa) tehdään opinnäytetyö, ja meidän konservatoriolla se yleensä on itse järjestetty konsertti tai jotain muuta, kuten levyn teko, mutta suurin osa tekee oman konsertin.

Ainoa, mikä valmiiksi sun puolesta tehdään, on salin varaus sinä päivänä, jolloin olet halunnut konsertin tehdä. Konserttipäivätkin ovat valmiiksi valittu, mutta itse saat päättää minä päivänä annetuista päivistä pidät konsertin (sori tää teksti tuntuu takkuavan nyt pahasti :D ). Eli siis kaikki muu on omilla hartioilla. Biisien valinta, muiden muusikoiden buukkaus, harjoittelu tietysti, konsertin teeman valinta, käsiohjelmien teko, markkinointi (omat tiedotetekstit eli kutsut tiedotetilaisuuteen lähetetään lehtien toimittajille koulun kautta), julisteiden suunnittelu ja levittäminen (julistekuvat yleensä ottaa koulun IT-vastaava, sekä tekee ne, ei tosin automaattisesti, vaan hänet pitää pyytää), salin valojen ja äänentoiston tekemiseen täytyy pyytää erikseen koulun tekniikkavastaava, sekä lopuksi kirjallinen raportti.

Samulin ottama julistekuva.
Mun konsertin nimi oli siis Eräs rakkaustarina, ja teemana rakkaus. Musiikin avulla kerroin kuvitellun rakkaustarinan, kuinka se alkaa ihastumisesta, syvenee rakkaudeksi, mutta päättyy kuitenkin huonosti, kertoja pettää rakastaan. 
Idean keksin oikeastaan jo viime vuonna, mutta olen sitä kypsytellyt ja paljon pohtinut kappalevalintojani. 
Soitin lied-parini kanssa pari liediä ( lied on laulu-piano kappale, jossa molemmat ovat yhtä tärkeitä, pianolla ei siis ole säestävää roolia), kolme soolopianokappaletta ( Puolencin Valse, Debussyn Arabesque 1 ja Sibeliuksen Romance Des-duurissa), ystäväni kanssa yhden kahden pianon kappaleen, sekä yhden nelikätisen, lauloin Samulin kitarasäestyksellä Porcupine Treen Trainsin, sekä viimeisenä kappaleena oma sovitukseni Anna-Mari Kähärän kappaleesta En mä tullut niinkuin ennen kolmelle laulajalle kitara säestyksellä.


Salin koristelin kynttilälyhdyin ja ruusunlehdin. Valojen avulla tuin tarinaa, alun ihastumisvaiheessa halusin keltaista valoa, rakkausvaiheessa punaista, ja lopussa sinistä.

Kuva Mika Viik

Olin stressannut konserttia viime keväästä lähtien, mutta konserttipäivänä ei jännittänyt yhtään! En voinut uskoa, että tänään on mun oppari, ei tuntunut yhtään todelliselta.
 Olen ihan superkova jännittämään. Vasta tunti ennen konsertin alkua jännitys hiipi mahaani. Eniten aina jännittää, muistanko kappaleet ulkoa. Tällä kertaa muistin, vaikka yksi kappale oli sellainen, jota en aikaisemmin ole missään esittänyt.


Pikku virheitä tuli, mutta niitä tulee aina. Isoin juttu mikä mulle sattui oli se, kun tulin soolojeni jälkeen takahuoneeseen hakemaan laulajaa, ja nuottia seuraavaa biisiä varten, mutta nuottia ei löytynytkään! Tuskan hiki kirpoaa.... Etsimme nuottia hetken tuloksetta, mutta lopulta oli pakko kävellä takaisin lavalle, ja toivoa että nuotti olisi jäänyt harjoituksissa flyygelin päälle. Vaan ei ollut..... Siinä sitten kertoa, että :" joo mun nuotti on mennyt hukkaan, käyn vielä takahuoneessa etsimässä, ja jos ei löydy, jatketaan seuraavaan kappaleeseen..." Samulikin sinne sitten kiirehti etsimään, ja huh, löytyihän se viimein, ja päästiin jatkamaan konserttia. Sain vielä raikuvat tsemppiaplodit, kun palasimme lavalle, ja näytin löytynyttä nuottia. 
Tuona hetkenä kuitenkin mietin, että tämä konsertti on kuin suoraan painajaisistani.

 
Samulin ilme :D Tais tulla väärä sointu.

Laulua jännitin myös aika paljon, koska en ole ikinä aikaisemmin laulanut yksin yleisölle, enkä ottanut mitään laulutunteja. Kuulin, kuinka ääneni hieman värisi, mutta yritin olla välittämättä siitä. Konsertti äänitettiin levylle, mutta en tiedä, milloin uskallan kuunnella tuon laulukappaleen, ehkä vuoden päästä :D  Palautteessa sain myös kuulla siitä, että näki, että olin hermostunut biisin aikana, eikä se ollut mulle sitä ominta juttua. 

Kuva Mika Viik.

Konsertissa oli kuutisenkymmentä henkeä, paaaljon enemmän kuin ajattelin sinne tulevan. Perheeni oli siellä, joitain sukulaisia ja naapureita, ja yksi kaverikin oli jaksanut ajaa itsensä Kokkolaan : )

Konsertista sain tosi hyvää palautetta sekä lautakunnalta, että ystäviltä. Oli kiva kuulla, että olin saanut jotkut itkemään, ja menettämään yöunensa :D
Yksi hienoin asia, mikä mulle sanottiin palautteessa, oli että pärjäisin pianstina tulevaisuudessa. Toki tiedän, ettei henkilö voi minua määritellä pianistina yhden konsertin perusteella, mutta oli se aika pysäyttävä kuulla ammattilaisen suusta. Konserttia seuraavana päivänä olikin paljon miettimistä palautteen jälkeen. Olin saanut niin hyvää palautetta, että siinä oli sulattelemista. Minua pyydettiin myös miettimään uudestaan korkeakoulu hakujani, mutta lopulta päädyin olemaan tekemättä muutoksia.Muutenkin seuraava päivä oli tosi raskas, en ollut saanut yöllä nukuttua, ruoka ei maistunut, oli vaikea keskittyä, itketti (ja itkin) koko ajan.. Kaiken kaikkiaan tuo koko konserttiprojekti oli sekä fyysisesti että henkisesti tosi rankka.


Konsertin jälkeen saamani kukat : ) 

On tosi vaikea uskoa, että konsertti on nyt ohi.. Mietin, että miten ihmeessä pystyin niin hyvään suoritukseen jännityksessä, yleensä se pilaa esitykseni. Mietin, miten ihmeessä kestin sen jännityksen! Mistä se turbovaihe löytyi? Miksi sain niin hyvää palautetta? Miten voi olla, että mun konsertti oli niin hyvä?

Olen niin kiitollinen loppujen lopuksi, että mulla oli mahdollisuus tällaisen konsertin järjestämiseen. Olen niin kiitollinen ylläoleville muusikoille, jotka olivat mukana tekemässä konsertista niin hienon! Kiitollinen olen myös muille henkilöille, jotka ovat olleet kanssani järjestämässä konserttia. 
Niin huikeeta!

9 kommenttia:

  1. Huuuh, onnea! Vaikuttaa ihan sika isolta projektilta. :D nii se monesti menee et ku on se toimintavaihe nii sitä vaa tekee ja keskittyminen menee täysillä siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Olivia! :) Juu kyllähän tuo oli, isompi juttu tuo opinnäytetyö on konsalla ku tavallisessa ammattikoulussa, mutta saapahan enemmän sitten opintoviikkojakin. Mulla yleensä esiintymisissä menee jännityksen takia huonommin, tulee niitä bläkäreitä ja paljon pikkuvirheitä, mutta nyt sain jotenkin itseni keskittymään täydellisesti tekemiseen.

      Poista
  2. Hieno juttu että konsertti meni noin hyvin, pienistä ongelmista huolimatta :) Harmi että konsertti oli keskellä kouluviikkoa, muuten olisimme kyllä varmasti tulleet paikalle! Toisaalta, olisimme mahdollisesti tuoneet mukanamme kevätflunssan kaikkine rasittavuuksineen :D
    Konsertti oli varmasti palkitseva kokemus kaiken stressaamisen ja työn jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän se on ihan ymmärrettävää, ettei Vaasasta asti noin vaan lähdetä kuuntelemaan jotain pikku konserttia, ajattelin kuitenkin laittaa kutsua tulemaan kaikille mahdollisille ( koska Samu pakotti.. :D ). Kyllähän se oli palkitsevaa, ja huikee fiilis, mutta ehkä vielä palkitsevampaa olisi ollut, jos olisi saanut olla soittamatta ja levätä kotona pari päivää konsertin jälkeen, eikä heti tarvitsisi alkaa stressaan muita juttuja xD

      Poista
  3. Voi kumpa oisin saanut olla kuuntelemassa! Jo noiden kuvien kautta pääsee kyllä siihen hienoon tunnelmaan, joka konsertissa varmasti oli läsnä! Oh, ja miten kauniita ootte ja sää oot vielä laulanutkin!! nyt kyllä harmittaa tosissaan. Mutta oon onnellinen, että konsertti oli onnistunut ja sait niin hyvää palautetta! HYVÄ KIRSI! <3 <3 Nuo on kyllä varmasti tosi kovia ponnistuksia, mutta aika huippu juttu, että saa suunnitella alusta loppuun ihan oman konsertin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos paljon Satu <3 :) Ja ihan hurjasti tsemppiä sullekin kisoihin, eiks ne ihan pian jo oo? :O

      Poista
    2. Kiitti! Joo, viikon päästä tähän aikaan sitä ollaan jo soitettu! :)

      Poista
  4. Näyttääpä hienolta! Onnea! Harmi et en päässy kattoo :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No onhan se ihan ymmärrettävää ettei oikeen keskellä työviikkoo pääse lähteen :)

      Poista