sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sunnuntaimasennus ja kriiseilyä koulun alusta


Viikonlopun vietin kotipuolessa. Perjantaina oli Ylivieskassa Kauppojen yö, jolloin kaupat saattoivat olla auki kahteentoista asti yöllä. Itse menin sinne jo alkuillasta, mutta väenpaljous vain ahdisti eikä mitään kunnon löytöjä tullut tehtyä, joten kävin vielä lauantaina uudestaan kaupoilla. Silloin tulikin tehtyä pari löytöä parvekkeelle sekä aikuisten värityskirja kivoilla kuvilla ja kunnon värikynät! Shoppailun jälkeen kelpasikin teekupposen kera väritellä kun ulkona satoi vettä.


Kynttiläkausikin tuli avattua, samalla nauttien kauniista klassisesta musiikista ja kirjasta. Ei valittamista. Paitsi että karkkia on tehnyt ihan himona koko viikonlopun mieli ( ihan kyyneleet silmissäkin, tällaista on todellinen sokeririippuvuus...), ja välillä on tuntunut, että viikonloppu on pilaalla kun ei ole saanut ostaa sitä jokaviikonloppuista irtokarkkipussia ( vaikka ne maksoivat vain 3,90 / kilo!!!!). Ehkä tämä ensimmäinen viikonloppu ilman herkkuja on vain se pahin...

Hyvää joulu toivotteli mun kynttilä. Eipä jouluunkaan enää kauaa ole! 



Huomenna alkaakin sitten se opiskelu kunnolla. En ymmärrä miten voin jo nyt olla ihan äärimmäisen stressaantunut, ja itken melkein joka päivä sitä Samulille, vaikka koulu ei ole kunnolla vielä edes alkanut. Lähinnä mietityttää miten tulen pärjäämään tuolla koulussa. Tuntuu, että en ole tarpeeksi hyvä sinne. Ja miten ihmeessä saan tehtyä 150 muutaman kappaleen keikkaa (tai pitempiä vähemmän, mutta kuka pyytää klassista pianistia soittamaan 45 minuutin settiä? Ei kukaan.) neljän vuoden aikana että saan tarvittavan määrän opintopisteitä?  Ja kuinka pärjään mun uuden piano-opettajan kanssa, josta oon kuullut pelkkää huonoa, joka kuulemma varmasti itkettää mua? 
Sekin stressaa, että monet ikäiseni ovat jo nyt työssä jossa pitävät, heillä alkaa olla varaa mennä naimisiin ja ostaa omia taloja, ja itse opiskelen vielä seuraavat neljä vuotta ammattiin, jonka tulevaisuudennäkymät ovat erittäin heikot. Välillä mietin, miksi lähdin sinne musiikkilukioon, jos olisin jäänyt tavalliseen lukioon, mäkin voisin olla jo nyt työssä josta pidän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti