keskiviikko 17. elokuuta 2016

Peikkometsässä

Kotikotona mun peruslenkkireitin varrella on lyhyt mutta synkkä metsätaipale. Joka kerta, kun kuljen sen ohi katselen metsää ja ajattelen, että tuonne on pakko päästä seikkailemaan. Nyt viimein otin itseäni niskasta kiinni, vedin kumpparit jalkaan ja suhutin ympärilleni paksun hyttysmyrkkypilven ja lähdin kamera kainalossa metsään. 
Ennen kuin poikkesin metsään, mua vastaan tuli kissa. Niin mukava ja hellyydenkipeä, että jäin sitä vähäksi aikaa rapsuttelemaan. Kun jatkoin kävelyä metsään kissa seurasi perässä. Ei auttanut hätyytellä sitä pois, se vain seurasi mua. Aina kun pysähdyin ottamaan kuvia se tuli puskemaan jalkojani. Niin söpö! Tässä kuvia siltä lyhyeltä metsäretkeltäni kisun kanssa. 

Pieni metsäpläntti oli lähellä tietä sekä asutusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti