maanantai 19. syyskuuta 2016

Mun eka maraton

Niin, mites sen mun viikonloppuisen maratonyrityksen kanssa sitten kävikään.
No, ei se ihan yritykseksi jäänyt, sillä maaliin pääsin, jee! 

En tiedä mistä aloittaisin kertomukseni. Ehkä ihan alusta eli maratonaamusta. Valmistautukaa pitkään sepustukseen!

Nukuin edeltävän yön todella huonosti, mutta onneksi aamulla ei ollut kovin väsynyt olo. Yövyttiin Sokos hotel Paviljongissa, joka sijaitsi ihan Finlandia marathonin tapahtumapaikalla. Heräsin kasilta ja ysiltä mentiin aamupalalle. Ajattelin, että en söisi kovin raskaasti lauantaiaamuna vaan söisin enemmän sitten sunnuntaina. Toisin kuitenkin kävi, söin ehkä vähän liikaa eikä aamupala kerennyt kunnolla laskeutua ennen juoksun alkua. 
Yritin parhaani mukaan pysyä rauhallisena, mutta jännitys kyllä kasvoi koko ajan kellon lähestyessä kahtatoista. 

En tehnyt kunnon alkulämmittelyä. Varttia vaille 12 oli yhteinen noin 10 minuutin alkulämmittely, se oli mun alkulämppä. Lyöttäydyin viimeisten joukkoon lähdössä, 4:30 jäniksen taakse. Lähtölaukauksen jälkeen 4:30 jänis lähti heti viilettämään tavoitevauhdilla. Itse haluisin ottaa muutaman ekan kilometrin rauhallisemmin ja vasta sitten kiriä tavoitevauhtiin. Näinpä jänis suuren juoksijanporukan kanssa katosi näkyvistä ja minä hölkkäilin viimeisten joukossa. Heti alkuunsa alkoi vatsaan pistään liian suuri aamupala, mutta en antanut sen häiritä ja aika pian pisto loppuikin. 


Maraton juostiin neljänä kierroksena. Reitti kulki Jyväskylän Rantaraittia, Jyväsjärveä kiertäen.  Yritin ekalla kiekalla pitää pään kylmänä ja katsella maisemia. Silti päähäni koko ajan putkahti ajatus "vielä kolme täyttä kierrosta näitä samoja maisemia, en mää voi jaksaa!". Reitti oli suht tasainen, mutta siltoja oli paljon. Ja aina sillan päälle nousi mäki. Että kyllä niitä melko jyrkkiäkin nousuja oli pari. 

Ekan kierroksen jouduin juosta yksin, mutta toisella kierroksella juoksin erään naisen rinnalla. Hänen kanssaan välillä juteltiin ja oli paljon mukavampi ja helpompi juosta jonkun kanssa kuin että olisin yksin mennyt. Hänellä oli myös 4:30 aikatavoite, mutta välillä meidän juoksuvauhti kiihtyi turhan kovaksi, alle 6 min/km. En uskaltanut huomauttaa siitä hänelle, toivoin vain ettei se kostautuisi missään vaiheessa. 
Parilla ekalla kierroksella mun juomissuunnitelma piti. Hörpin puolen tunnin välein vyöstäni urheilujuomaa, ja neljä seitsemästä geelistäkin sain alas veden kanssa. 

Kolmannella kierroksella ajattelin, että ensimmäisellä huoltopisteellä pitää pysähtyä käymään bajamajassa. Juoksukaverini jatkoi matkaa ja vessareissun jälkeen sainkin pari minuuttia juosta kovaa, että sain hänet kiinni. Hän kuitenkin vaikutti uupuneelta, toivotti mulle tsempit ja minä jatkoin matkaani yksin 4:30 tavoitevauhdilla. 28 kilsan kohdalla mulla loppui jalat. Lonkat ja pakarat olivat todella jumissa, mutta kipeimmät olivat jalkapohjat. Jokainen askel oli tuskaa. Henkisesti olo oli kuitenkin hyvä, ainoastaan jalat olivat poikki. Pian siinä 30 kilometrin jälkeen alkoi jalkojen kipu vaikuttaa mieleeni ja tuntui todella pahalta. Välillä jopa itketti. 


Tässä vaiheessa erittäin suuri kiitos ystävälleni Satulle, joka urhoollisesti tsemppasi mua joka kerta kun lähdin uudelle kierrokselle. Viimeiselle kierrokselle lähteminen teki tuskaa. Päälläni oleva takki oli liikaa, sillä aurinko paistoi reitin viimeisillä viidellä kilometrillä todella kuumasti, eikä siinä kohtaa ollut varjoja. Onneksi sain jätettyä takkini päältä Satulle (vaikka se tarkoittikin hetkellistä pysähdystä) ja näin vikalla kierroksella ei ollut niin tukalan kuuma. 
Viimeisellä kierroksella join enää pelkästään vettä, sillä ajatus geeleistä ja urheilujuomasta oksetti. Vika kierros oli todellista henkistä kamppailua. Olin päättänyt, että jos lähden 4. kierrokselle en voi enää luovuttaa. Sitten on pakko päästä maaliin. Jokainen askel sattui jalkoihin. Teki pahaa katsella muita juoksijoita, jotka tunsivat samoin ja se näkyi heidän juoksussaan kun he yrittivät juosta tikkusuorin jaloin. 
Viimeiset 4 kilometriä olivat pahimmat. Voisi ajattella, että 4 kilometriä ei ole matka eikä mikään, mutta maratonilla ne neljä kilsaa tuntuu tuplasti pidemmiltä. Jokaikinen kilometri tuntui kaksi kertaa pidemmältä. Ärsytti kuunnella niitä, jotka huusivat :" Enää kaksi kilometriä!" Ei se ole enää kaksi kilometriä, se on vielä kaksi äärettömän pitkää kilometriä!!! 

Mutta kun viimeiset sata metriä olivat enää edessä, iski se voittajafiilis ja vauhtikin kiihtyi mukavaan loppukiriin. MAALISSA. Vierelläni maaliin juossut mies hoippui todella huonovointisen näköisenä. Mietin, että miksen minä oo tuossa kunnossa. Olo oli mainio! Jalkoja lukuunottamatta. Olin vain odottanut semmosta jäätävän huonoa oloa, oksetusta, kylmyyttä, vapinaa, heikotusta. Eikä mitään niistä ollut. Ei rakkoja, ei irtoutuneita varpaankynsiä. Vähän vaan taas itketti. Mutta sitten jo hymyilytti. Ei vitsi mä tein sen! 


Aikatavoitteesta jäin hieman. Nettoaikani oli 4 h 35 min 35 sek. Siinä on mukana se aika kun kävin vessassa, joten mun sykemittarin mittaama aika ( pelkästään juostu aika ) oli tasan 2 minuuttia parempi. Sijoitukseni yleisessä naisten sarjassa on huono 51/65. Mutta ei se haittaa. Tämä olikin kisa mua itseäni vastaan. 

Tuntui, että heti juoksun loputtua alkoi palautuminen. Jalat olivat tunti tunnilta paremmassa kunnossa. Sunnuntaina kävely oli hidasta ja portaiden kiipeäminen vaikeaa, mutta nyt maanantaina vain takareidet ovat pikkuisen kireät. Ja eniten mua ihmetyttää penikat. Ne ei kipuilleet juoksun aikana yhtään. Eikä nyt jälkeenpäinkään. Ja minä kun olin jo varma, että sääressä on rasitusmurtuma.

Äärettömän suuret ja nöyrät kiitokset kaikille mua tsempanneille ja onnitteluja lähettäneille. On ihanaa huomata, että ihmiset osaavat olla onnellisia toisen puolesta. Olen niin otettu. Kiitos <3

Milloinkas uudestaan maratonille?
No ei kuulkaa ihan heti! Ei ainakaan vielä ensi vuonna. Ensi vuodelle mulla on toisenlaiset suunnitelmat, mutta niistä pitää kertoa toisessa postauksessa, tämä on venynyt jo liian pitkäksi tekstiksi. Toivottavasti joku jaksoi lukea :D 

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. <3<3 puspuss, oon sulle ison palveluksen velkaa :)

      Poista
    2. Höpsistä! Toivottavasti näämme taas pian! :)

      Poista
  2. Olipas kiva lukea sun kokemuksia.. Koskakohan mä pääsisin maratonille..? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva kuulla :) Kyllä sä varmasti olisit nopeasti valmis maratonille. Ensi vuonna vaan joku mukava maratonohjelma kehiin ja etsimään sopivaa maratontapahtumaa!

      Poista
  3. Hei ihan mahtavaa!! Onneksi olkoon, huippu suoritus! :) Vitsi, olipa kiva lukea ja katsella kuvia tuolta sun juoksusta, koska itse olen Jyväskylästä lähtöisin ja haaveena olisi, että ensi vuonna lähtisin juoksemaan ensimmäisen puolikkaani juurikin tuonne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) voin kyllä suositella Finlandia maratonia, hyvä tapahtuma! Kannustajia löytyi paljon eikä maisematkaan olleet huonoimmasta päästä. Sinulle varmaan mukava juosta tutuissa maisemissa :) Tuskin matkan parit ylämäetkään syö sun voimia kun Jyväskylässä niitä mäkiä on ihan kiitettävästi :D ei muutaku tsemppiä treeneihin!

      Poista
  4. Oikein paljon onnea hienosta suorituksesta! :) <3 Pitkä työ ja harjoittelu sai hienon huipennuksen! :)

    VastaaPoista