maanantai 31. heinäkuuta 2017

Taas ennätys puolimaratonilla

Lauantaina olin juoksemassa Haapajärvellä Kuusaa maratonilla puolikasta. Tapahtuma oli mulle tuttu jo viime vuodesta, juoksin silloinkin puolikkaan ja silloisen ennätykseni siellä. Ja jälleen kerran onnistuin parantamaan ennätystäni, vaikka se ei todellakaan ollut tarkoitus. Mun piti ottaa juoksu rennosti hyvänä pitkänä treeninä ja tähtäsin aikaan 1h 50 - 52 min. 

Ilma oli samanlainen kun viime vuonna, asteita oli jotain vähän päälle parikyt, pilviä oli aika paljon ja tuuli aika kovaakin, joten liian kuuma ei tullut. Mulla oli mukana taas 4 desilitraa urheilujuomaa ja juomapisteitäkin oli tasaisesti, noin 3 kilsan välein muistaakseni. 

Fiilis mulla ei ollut kovin hyvä ja kisapaikalla mietinkin, että olisimpa lähtenyt vain varttimaratonille. Alkuun juoksin kolme ekaa kilsaa 5:30 - 5:40 vauhtia. En välittänyt siitä että kaikki menivät edelle, ajattelin vain että ei kiinnosta yhtään mun sijoitus tänään, mä juoksen vain oman juoksun. Kolmen kilsan jälkeen kiristin vauhtia 5:15 min/km, joka oli vauhti jolla ajattelin juosta loppuun asti. Tuolla vauhdilla aloin saavuttamaan muita juoksijoita ja yhdestä porukasta eräs mies päätti lähteä samalla vauhdilla jatkamaan matkaa mun kanssa. Pari kilsaa hän juoksikin mun vauhtia mutta jäi sitten krampin takia venyttelemään. Jatkoin matkaa yksikseni kunnes 8 - 8,5 kilsan kohdalla ohitin vanhempaa miestä ja hän alkoikin juttelemaan mulle. Juoksin sitten koko loppukierroksen eli kolme kilometriä hänen kanssaan jutustellen. Vauhti tippui ikävästi sinne 6 min/km paikkeille, mutta en kehdannut sanoa että haluaisin mennä kovempaa. Kun eka kierros päättyi sanoin, että nyt kyllä kiristän vauhtia ja  hän sanoi että antaa mennä vaan. Toinen kierros menikin aika kovaa, keskivauhti varmaan jotain 5 min/km ja allekin. 11 ekaa kilsaa tuli aikaan 59 min ja loput 10 kilsaa about 49 minuuttiin. Kun lähdin juoksemaan toista kierrosta kovaa otin riskin. Ajattelin, että tuskin tulen jaksamaan tätä loppuun asti, mutta katsotaan nyt kuin käy. Yllättäen sitä jaksoinkin tosi hyvin, vain vastatuulessa ja pienissä nousuissa vauhti hidastui max 5:15 min/km. 
Tosi harmi, että viimeiset 1,5 kilsaa joutui puskemaan suoraan vastatuuleen, loppuajasta olisi ehkä saanut nipistettyä joitain sekunteja. Tulin kuitenkin maaliin ajalla 1h 48 min 23s ja sijoitukseni oli 3/4.
Hyvävoimainen olin juoksun jälkeen, kävin vielä illalla kävelemässä ja jalat tuntuivat aika normaaleilta.


lauantai 29. heinäkuuta 2017

How am I doing?

Paskastihan mulla menee. Ei auta edes puoli kiloa Filmtownin irtokarkkeja. Ja sillon ku nekään ei auta on kyllä paljon pielessä. 

Kaksi ja puoli viikkoa oon nyt ollut sinkkuna ja jonkun exä. Hyi että mä vihaan sanaa sinkku ja exä, en käytä niitä enää tän jälkeen. Ja en edes koskaan halunnut olla kenenkään exä. 

Edelleen mua ahdistaa tää kaikki niin paljon. Itkin kaksi viikkoa putkeen joka päivä sen jälkeen kun Samuli ilmoitti haluavansa erota. Eilen oli ensimmäinen päivä kahteen viikkoon kun en itkenyt. Mutta jo tänä aamuna neljältä tein asiaan muutoksen ja itkin kun tajusin että kohta en enää saa joka ilta nukahtaa ukkoni viereen enkä joka aamu herätä hänen vierestä. Ja noi kaks asiaa on mun mielestä ollut suhteessa yksiä parhammista asioista. Ja tuntuu edelleenkin hullulta, että toinen ei enää halua noita samoja asioita. 

Olen pystynyt onneksi huolehtimaan itsestäni; oon syönyt normaalisti, nukkunutkin aika hyvin, liikkunut jne. Töissä olen pystynyt käymään, myös eroyön jälkeisenä päivänä vaikka olin vaan itkenyt koko yön ja ehkä minuutin ajaksi torkahtanut. Töissä musta ei ehkä huomaa että mun elämä on paskana. Kun mulla on tekemistä oon aika normaali. Mutta heti kun tekeminen loppuu iskee valtava ahdistus- ja kyynelvyöry. 


Todella paljon olen pohtinut asioita. Eniten mua kaduttaa se, että pidin Samulia itsestäänselvyytenä. Siis sitä että se on mun kanssa ja tulee pysymään siinä. Toivon, että joku olis käskenyt mun ajatella, tai että olisin itse tajunnut ajatella joskus niin, että tää kaikki ei välttämättä kestä ikuisesti. Että tää hetki voi olla viimeinen kun me nukutaan tässä mun pienessä yhden hengen sängyssä tai kun mä makoilen tässä sohvalla Samulin kainalossa. Tää voi olla vika kerta. Tätä ei ehkä jatku koko loppu elämää. Koska niin olis tullut arvostettua paljon enemmän niitä pieniä, arkisia asioita ja tullut nautittua niistä. Paljon enemmän olis pitänyt näyttää rakkautta ja kertoa kuinka tärkeä se toinen ihminen on. Ja enemmän nauttia niistä pienistä asioista, yhdessäolemisesta ja kosketuksista. Eikä ikinä olis saanut pitää niitä niin itsestäänselvinä. Koska nyt mulla on ikävä niitä niin helvetisti.

" Enjoy the little things in life, because one day you will look back and realize they were the big things"



Kaksi viikkoa vielä asun meidän kodissa, sitten koittaa muutto takaisin Alavieskaan kotiini. Seitsemän vuotta olen ollut sieltä pois ja nyt mä meen takasi. Se tuntuu ehkä jopa pelottavalta. Siltä että menetän mun itsenäisyyden ja otan ison askeleen taaksepäin elämässäni. Toisaalta tiedän, että tarvitsen nyt turvallisen paikan mihin mennä. Mutta on kotiin muutossa hyviäkin puolia.
1. Mulla on täällä mun kaksi luottohierojaa ja voin taas ottaa kuukausittaiset hierojakäynnit kalenteriin. Kokkolasta en löytänyt hierojaa, jolla olisin halunnut säännöllisesti käydä. 
2. Mulla on täällä myös mun luottotukkalääkäri ja hyvä ystäväni, joka kohta saisikin leikata puolet mun hiuksista pois.
3. Mulla on täällä mun luottohammaslääkäri joka saa mahdollisimman pian tarkistaa mun hampaat. Hammaslääkäriinkin pääsee paljon nopeampaa, kun Kokkolassa olis ollut puolen vuoden jonotusaika...
4. Voin vihdoin aloittaa saliharrastuksen! Täällä on ilmainen sali arkisin 8-16, mutta ajattelin silti ostaa vuoden jäsenyyden sillä se maksaa vain 70 €. 
5. Saan nauttia taas ympäröivästä luonnosta ja maaseutumaisemista. Näille lenkkipoluille mä monesti Kokkolassa ollessa kaipailin. Tosin varmasti tulen täällä kaipaamaan lenkkejä merenrannalla ja meripuistossa. 
6. Ei enää jokaviikkoisia tuskailuja mitä tekis ruuaksi eikä jatkuvaa kaupassa ravaamista. 
7. Eikä tiskaamista!!! 
8. Näen joka päivä mun rakasta kissaa. 

Entäs ne huonot puolet...
1. Itsenäisyyden menetys. Sen että voi täysin päättää kaikista omista menoistaan ja tekemisistään.
2. Noh, joutuu syömään sitä ruokaa mitä äiti tekee eikä sitä mitä itse haluaisi tehdä. 
3. Koulumatkat pitenee yhteensä yli kahdella tunnilla, mikä taas lisää jo valmiiksi pitkiä koulupäiviä...
 4. Täällä ei ole Samulia. 

Ahdistuksen ja surun lisäksi mua pelottaa, että kuinka mä tulen selviämään kaikesta tästä. Tää on mun tähänastisen elämän suurin vastoinkäyminen.

Ps. Ei huolta, näitä ero-angsti-ahdistus postauksia ei tule tässä blogissa toivottavasti enempää näkymään. Saatan fiiliksistäni jossain mainita, mutta en aio tehdä niistä omia postauksia. 
Pps. En pystynyt poistamaan mun vanhoja blogipostauksia Samulista. Niitä on niin ihana lukea, koska niistä paistaa niin aidosti läpi mun onnellisuus. Tänä synkkänä hetkenä niihin on kiva palata ja muistella ja TOIVOA että voisin vielä joskus olla niin onnellinen kun niiden postausten kirjoittamisen aikana olin.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Treenikatsaus viikkoon 29

Mulla on ollut nyt kaksi kevyttä viikkoa putkeen. Jotenkin on sellainen olo, että kun on kesä ja kisoja niin pitäisi tehdä viikottain kovia treenejä mutta menneellä viikolla niitä ei ollut ollenkaan ja siitä on ehkä vähän huono omatunto. Mutta kyllähän nuo kevyet viikot tekee varmasti hyvää, nyt niitä on vain sattunut kaksi peräkkäin

Tiistaina juoksin 43 minuuttia kevyesti. Lenkin puolessa välissä juoksin rennosti kovaa 8 x 50 metrin rykäisyjä. Ei jotenkin jäänyt kauhean hyvä fiilis tästä lenkistä, ei juoksu kulkenut vanhaan malliin.

Seuraava lenkki oli torstaina ja se oli 40 minuutin pk-lenkki. Sykkeet onneksi pysyivät hyvin tarpeeksi matalalla ilman että juoksusta tuli super hidasta. Pitkästä aikaa hyvä lenkki eikä pieni sadekaan haitannut, sopi hyvin mun valmiiksi ankeaan fiilikseen heh. Ennen lenkkiä kävin tunnin mittaisessa puistojoogassa. Se oli nopeatempoisempaa kuin mitä olen ennen tehnyt ja jopa tuntui kropassa, erityisesti jaloissa, joten jonkinmoisesta treenistä sekin kävi. Tuli myös huomattua, että mähän olen oikeastaan aika notkea! Muutenkin menneellä viikolla tuli arkisin tehtyä joogaa, meditaatiota ja yksi lyhyt 15 minuutin jumppa iltavuoron jälkeen. 

Lauantaina tein parinkymmenen minuutin mittaisen jumpan, jossa oli liikkeinä punnerruksia, yhden jalan kyykkyä, ojentajapunnerruksia, vinottaisia vatsarutistuksia, burbeita ja lankkua. 

Sunnuntaina lähdin aamupäivästä tunnin hölkälle. Ja pitkästä pitkästä aikaa tarkeni topilla! Tämä lenkki oli ehkä paras kahteen viikkoon, juoksu kulki ihan mukavasti ja syke pysyi tarpeeksi matalalla. Ehkä itsellä oli semmoinen olo että aavistuksen reippaampaa olisin halunnut mennä. Aika kului kuitenkin nopeasti kun mielen päällä oli niin paljon käsiteltäviä asioita ja ajatuksia. Kyllä tää juokseminen on vaan tärkeä henkireikä, juoksun aikana pystyy niin hyvin pohtimaan asioita ja saamaan ajatuksiaan kokoon. 



Ma: Lepo / rentouttava jooga 40 min.
Ti: Juoksu 43 min / 6,6 km. Keskisyke 152, -vauhti 6:32 min/km
Ke: Lepo / kevyt lihaskuntotreeni 15 min.
To: Puistojooga 1h. Juoksu 40 min / 6,1 km. Keskisyke 147, -vauhti 6:34 min/km.
Pe: Lepo.
La: Kotijumppa 21 min.
Su: Juoksu 1 h / 8,9 km. Keskisyke 148, -vauhti 6:43 min/km.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Treenikatsaus viikkoon 28

Viime viikko oli puolimaratonin jälkeen kevyempi. Juoksin vain kolmesti ja suunnittelemani lihaskuntotreeni jäi tekemättä. Juoksukaan ei kulkenut kovin hyvin. Varsinkaan viikonloppuna kun ahdisti, eikä ollut kunnolla energiaa kun en ollut halunnut syödä. Varmaan olisi ollut järkevintä jättää lenkit viikonlopulta välistä niin suuren järkytyksen takia, mutta halusin kuitenkin päästä suunnitellut lenkit tekemään. 

Ensimmäisen kerran juoksin vasta keskiviikkona ja silloin tein 40 minuutin pk-lenkin. 

Lauantaina tein hieman kovemman lenkin, kymmenen minuutin verkan jälkeen yritin juosta 5 km 5 min/km vauhdilla mutta ei se kovin hyvin mennyt. Kolmen kilsan jälkeen vauhti hidastui ja vika kilsa meni melkein 6 min/km. Viiden kilsan pätkän keskivauhdiksi tuli 5:06 min/km ja keskisykkeeksi 182. Loppuverkankin lyhensin puoleen eli hölkkäsin vain viisi minuuttia. 

Sunnuntaina hölköttelin vajaan tunnin mutta juoksu tuntui raskaalta ja sykkeet huitelivat taivaissa. Ei hyvä lenkki. Olo oli koko ajan väsynyt ja nuutunut ja janoinen ja mahaan pisti. 

Ma-ti: Lepo.
Ke: Juoksu 40 min / 6 km, keskisyke 150, -vauhti 6:38 min/km.
To-pe: Lepo.
La: Juoksu 40 min / 7,3 km.
Su: Juoksu 57 min / 8,5 km, keskisyke 155, -vauhti 6:44 min/km.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen

En ole pitkään aikaan kertonut blogissani mun elämästä mitään sen syvällisempää, ainoastaan juoksujuttuja. Oon blogia kuitenkin pitänyt jo niin monta vuotta, että musta tuntuu että mun on pakko tulla kertomaan tänne ja teille mun vastikään tapahtuneesta elämänmuutoksesta. 
Minä ja Samuli erottiin.
En vaan voi uskoa, että näin on käynyt. Oon ollut Samulin kanssa niin onnellinen ja rakastanut häntä niin paljon, joten en voi käsittää miksi toinen ei enää tunne samoin. Tiedostin, että me halutaan tulevaisuudessa eri asioita, mutta halusin aina uskoa, että me selvitään mistä vaan ja pysytään yhdessä vielä pitkään. Mahdollisesti koko elämä. Sitä mä olisin toivonut. 
Tällä hetkellä tuntuu, että mun koko elämä on murentunut. Ihminen jota rakastan enemmän kuin ketään muuta ei enää kuulu mun elämään sillä tavalla kuin haluaisin. Joudutaan lähtemään meidän yhteisestä ihanasta kodista, enkä voi uskoa sitä. Aion kesätöiden jälkeen muuttaa takaisin kotiin. En ole seitsemään vuoteen asunut kotona, mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluan muuttaa turvalliseen paikkaan ja paikkaan jossa on muita tärkeitä ihmisiä mun ympärillä. Luultavasti asun myös koko tulevan vuoden kotona jos vain jaksan kulkea koulussa Alavieskasta. En pysty asumaan Kokkolassa hetkeen, vaikka joskus tänne varmasti palaankin. Kaikki paikat Prismasta lähtien muistuttaa yhteisistä ajoista ja se satuttaa. 
En ole koskaan aiemmin eronnut ja varsinkin näin pitkän, neljän vuoden yhteiselon jälkeen kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Välillä tulee helpompia hetkiä, mutta lähinnä vain ahdistaa ja surettaa. Mieleen putkahtelee koko ajan muistoja, ihania muistoja ja se itkettää. En tiedä yhtään kuinka pystyn jatkamaan mun elämää ilman Samulia siinä. Kuinka ikinä pystyn rakastamaan ketään muuta. Ja loppuuko tämä mun rakkaus Samulia kohtaan milloinkaan.
Onneksi ollaan vielä hyvissä väleissä ja voin puhua hänen kanssaan, jauhaa näitä samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Samuli on ollut mun paras ystävä viimeiset neljä vuotta ja ainoa henkilö, jonka kanssa olen pystynyt olemaan täysin oma itseni. Hän on auttanut mua jaksamaan kaikki vaikeat ja raskaat hetket. En halua, että sellainen ihminen katoaa mun elämästä täysin, vaan toivon koko sydämestäni, että me voidaan olla vielä ystäviä. 
Tällä hetkellä ei voi muuta kuin elää sekunti kerrallaan ja koettaa uskoa, että elämä jatkuu vielä tämän jälkeen. Vaikka muhun tulee varmasti vielä pitkän aikaa sattumaan niin paljon. Yksi juttu mitä aion nyt tehdä on se, että käyn mun koko blogin läpi, luen vielä viimeisen kerran jutut, joissa Samuli esiintyy ja sen jälkeen poistan ne. Tiedän, että muuten tulisin niihin palaamaan viikkojen, kuukausien ja ehkä jopa vuodenkin päästä enkä usko että vanhojen juttujen lukeminen ja vatvominen auttaisi mua pääsemään yli tästä. Siinäkin on jo kestämistä kun niitä muistoja on mieli täynnä.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Loppukesän juoksusuunnitelmat

Viime viikkoisen puolikkaan jälkeen tuli kriisi, että mitä mää nyt teen? Mitä varten mä nyt treenaan? Onko mulla joku tavoite?
Alunperin ajatus oli että puolikkaan enkan jälkeen alan treenaamaan maralle. Jos nyt aloitan maratontreenin, menee itse maraton syys-lokakuun vaihteeseen. Pitkät lenkit on mun heikko kohta ja tarvin aikaa totutella niihin. Kun katson mitä tapahtumia tuolloin olisi, on mulla kaksi vaihtoehtoa. Lokakuun ekana viikonloppuna oleva Kaarinan syysmaraton. Kaarina sijaitsee todella kaukana eikä mua huvittais tehdä kallista koko viikonlopun kestävää maratonmatkaa, kun pitäisi matkustaa monta tuntia Suomen toiseen päähän ja sitten yöpöyä hotellissa jnejne. Toisaalta haluaisin juosta maratonin isossa tapahtumassa.
Toinen vaihtoehto olisikin syyskuun vikana viikonloppuna oleva Kauniston maraton Haapajärvellä. Se on melko lähellä mun kotia, mutta jonkun kuitenkin pitäisi kuljettaa mut sinne ja tulla hakemaan, koska maran jälkeen en pysty ajaan autoa. Tämä on kuitenkin todella pieni tapahtuma eikä maratonin juoksijoita ole ollut aiempina vuosina paljoa. Lisäksi mara juostaan kuutena seitsemän kilsan lenkkinä eikä se kuulosta kovin huokuttelevalta.

Koska pitkät matkat on mun huonoin osa-alue, ei niiden juokseminen kauheana innosta. Pitkät pari tuntia ja ylikin kestävät pitkikset ei oo mun lemppareita. Oon kuitenkin saavuttanut tänä vuonna niin paljon. Kympin mahtava enkka toukokuussa ja nyt puolikkaan enkkaan huima parannus. Ainoa oikeastaan mitä voisin vielä saavuttaa on se maratonkokemus. Taino, miksei voisi jotain vitosenkin ennätystä yrittää, mutta ei vaan oikein ole kisoja tuolle matkalle.

Loppujen lopuksi päätin nyt kuitenkin aloittaa treenit maratonille valmistavalla ohjelmalla. Eihän sitä maraa kuitenkaan ole pakko juosta jos syksyllä siltä tuntuu. Toisaalta se houkuttaisi, onhan se nyt vaan niin huikea kokemus ja varmasti saisin parannettua viime vuoden aikaani. Kauniston maratonista ja Kaarinan syysmaratonista valitsin kuitenkin ensimmäisen.

Seuraavat kisat olisivatkin heinäkuun viimeinen viikonloppu Haapajärvellä. En tosin yhtään tiedä juoksenko siellä puolikkaan vai varttimaratonin. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa miettiä ja pohtia :D



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Treenikatsaus viikkoon 27

Viime viikolla pääsin taas kunnolla treenaamisen makuun. Lauantaina juoksin myös vuoden toisen puolikkaan. Ajattelin puolikkaan menevän huonommin kuin aiemmin Vieskamaratonilla, sillä sen jälkeen en päässyt kunnolla treenaamaan. Vieskamaratonin jälkeen aloitin kevyesti, mutta sitten iskikin mahatauti ja jouduin olemaan viikon juoksematta. Tauon jälkeen tein kevyen viikon ja viime viikko oli taas normaali treeniviikko. Siksi olinkin todella yllättynyt, että paransin ennätystäni lauantaina. 

Maanantaina juoksin 44 minuutin peruskestävyyslenkin. Syke oli ehkä aavistuksen korkeampi mitä tavallisesti. Mulla oli myös vähän nuhainen olo illalla.

Päätin viikonloppuna häämöttävästä puolimaratonista huolimatta tehdä kovan treenin. Tiistaina juoksin viisi kilsan vetoa, eivätkä nekään sujuneet aivan vanhaan malliin. Juoksin lämmittelyksi 15 min / 2,3 km. Jokaisen vedon jälkeen jäähdyttelin 3 minuuttia. Jäähdyttelyssä en muuten hölkkäile vaan joko seisoskelen ja ravistelen ja venyttelen jalkoja tai kävelen hitaasti edestakaisin. Kolme ekaa vetoa halusin tehdä syke 170-180 välissä ja kahdella viimeisellä annoin nousta yli 180. Vedot kulkivat:
1) 4min 34s, keskisyke 170
2) 4min 34s, keskisyke 171
3) 4min 37s, keskisyke 172
4) 4min 20s, keskisyke 179
5) 4 min 17s, keskisyke 179.
Jäähdyttelyhölkkää jälleen 15 min / 2,3 km. Kokonaisuudessaan lenkki kesti 67 min ja matkaa kertyi 10,3km.

Keskiviikko ja torstai oli lepoa. Perjantaina kävin illalla hölkkäämässä 41 min / 6,2 km. 
Lauantaina olikin kisat, joista enemmän edellisessä postauksessa.



Ma: Juoksu 44 min / 6,6 km. Keskisyke 152, -vauhti 6:43 min/km.
Ti: Juoksu 67 min / 10,3km.
Ke - to: Lepo.
Pe: Juoksu 41 min / 6,2 km, keskisyke 153, -vauhti 6:36 min/km.
La: Puolimaraton 1h 50 min, alkuverkka 2,5 km.
Su: Lepo.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Puolimaraton Kipinä maratonilla

Tänään tuli juostua vuoden toinen puolikas! Tällä kertaa Nivalassa Kipinä maratonilla, jossa en aiemmin ollutkaan ollut juoksemassa. Tapahtuma oli jossain Nivalan sivukylällä ja lähtöalue koulun pihassa. Puolikas juostiin kahtena kierroksena. Reitti oli todella tasaista. Enimmäkseen asfalttia mutta myös soratiepätkääkin oli. Maisemat aika perinteistä maalaismaisemaa, paaljon peltoja ja vähän metsää.
Sää oli taas aurinkoinen mutta ei niin paahtava kuin kolmen viikon takaisella Vieskamaratonilla. Nyt oli pilviäkin jonkin verran ja tuuli melko navakasti ja viilentävästi. Viime puolikkaasta viisastuneena otin neljä pulloa urheilujuomaa mukaan ja lähes kaikki meni juoksun aikana. Geeliä mulla ei tällä kertaa ollut mukana ollenkaan. Lisäksi puolikkaan matkalla oli viisi juomapistettä ja jokaiselta nappasin mukaan vesikupin, joista sain kaksi hörppyä otettua. Loput meni rinnuksille. 
Mulla ei ollut kovin hyvä fiilis aamulla ennen Nivalaan lähtöä. Olin aika väsynyt ja jo herätessä oli kantapäässä pistävää kipua joka haittasi aika paljon kävelyä. Alkuhölkässä kuitenkin sain onnekseni huomata ettei kipua ollut juoksun aikana. Söin taas melko vähän ja join vettä, mehua ja urheilujuomaa aamulla. Vajaa kaksi tuntia ennen lähtöä nappasin myös banaanin. 
Alkuverkka kulki oikeen mukavasti. Juoksin 15 minuuttia 2,5 km keskivauhdilla 6:04 min/km.

Päätin lähteä samalla taktiikalla liikkeelle kuin vuoden takaisella ennätyspuolikkaalla. Alkuun kolme kilsaa noin 5:40 vauhtia. Ja tällä kertaa pidin tiukasti kiinni tuosta etten lähtenyt kirimään. Kolmen kilsan jälkeen vauhti pysyi 5-5:20 nopeudessa. Ekan kierroksen juoksin pikkupojan kanssa, hän oli juoksemassa 10,55 km. Kun hänellä oli matkaa maaliin 500 metriä, tsemppasin hänet loppukiriin. Eka kierros meni tosi hyvä voimaisena ja kilometrit vähenivät hurjan nopeasti. Ekan kierroksen jälkeen päätin kiristää vauhtia jotta saisin edelläni menevän naisen kiinni. Aika pitkään jouduinkin juoksemaan alle 5 min/km vauhtia, että sain hänet kiinni. En montaa sataa metriä kerennyt hänen peesissään juosta kun roolit vaihtuivat ja hän jäi minun taakseni juoksemaan. Hiukkasen se stressasi, kun kuulin hänen askeleensa aivan mun takana. Päätin että 16 kilsan kohdalla kyllä kiristän vauhtia ja katsotaan pysyykö hän enää perässäni. Ja kun matkaa oli maaliin 5 kilsaa juoksin loppuun asti alle 5 min/km vauhdilla. Se vauhti tuntui todella luonnolliselta ja kaikista omimmalta vauhdilta. Ajattelin, että tän takia oon tehnyt kilsan vetoja ja viiden kilsan reippaita tasavauhtisia lenkkejä. Pitkän loppukirin aikana otin monta juoksijaa kiinni ja takanani juossut nainen jäi kyydistä. 
Maaliin tulin ajalla 1h 49min 39s! Eli paransin vuodentakaista enkkaani 2 min 18s. Myönnettäköön että ekan kolmen kilsan jälkeen tiesin että enkat pistetään uusiksi. Ja jo ihan juoksun alussa sanoin itselleni pääni sisällä, että tästä tulee hyvä juoksu. Maalissa peesissäni juossut nainen tuli onnittelemaan hyvästä juoksusta ja koitti jutellakin, mutta itse olin niin nuutunut, että hyvä kun sain suutani auki :D
En tiedä monesko olin ja se harmittaa. Tuntui niin tyhjältä juosta maaliin kun kuuluttaja oli häipynyt jonnekin eikä tsempannut loppukiriin ja ollut kertomassa monentenako olin maalissa. Palkintosijoille en yltänyt, mutta sain kivan arpajaisvoiton. Tervasaippuaa ja selänrapsuttimen! Hehee. Lisäksi myös 3,5€ arvoisen lipukkeen jätskikioskille ja kioskin kautta ajoinkin kotiin. Oikein kiva kisa, hyvä juoksu ja mukava uusi ennätys! 
Edit: Sijoitukseni oli 4/14!


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Treenikatsaus viikkoon 26

Juhannusviikolta ei ole tullut treenikatsausta, sillä silloin tein vain kaksi kevyttä lenkkiä, joiden jälkeen olinkin mahataudin kourissa. 
Viime keskiviikkona katkaisin viikon kestäneen juoksu- ja liikuntatauon ja kävin kevyellä puolen tunnin hölkällä. Aluksi vähän jännitin kuinka paljon pk-vauhdit kerkesivät tippua viikon liikkumattomuuden takia ja toisaalta kuinka korkeat sykkeet olisivat. Lopulta sykkeet olivatkin melko matalat eikä vauhtikaan ollut huonoimmasta päästä. Jalat vain tuntuivat aivan lihaksettomilta. Niistä oli aivan puhti pois ja tosiaan oli semmoinen tunne, että kaikki lihakset olisivat surkastuneet pois. Tällä lenkillä päätin, että on parempi jättää lauantaina häämöttävä kisa pois kun en varmasti saisi pidettyä hyvää vauhtia kovin pitkään yllä.

Perjantaina kävin juoksemassa kevyet 40 minuuttia kahdeksalta aamulla. Juoksu tuntui vielä aika samanlaiselta kuin keskiviikkonakin, tosin mulla ainakin aamulenkit tuntuu muutenkin tosi paljon raskaammilta. 

Lauantaina lähdin helteeseen tekemään kovaa lenkkiä. Tällöin juoksu jo tuntui normaalilta, tosin syke oli normaalia korkeammalla mutta ehkä se johtui kuumasta ilmasta ja auringon paahteesta (?). Verkkasin alkuun 15 minuuttia / 2,3 km. Sen jälkeen 5 kilometriä kovempaa, tarkoituksena pitää syke 170 - 185 välillä. Kovempi vauhti tuntui yllättävän hyvältä eikä ollut vaikeuksia pitää sitä yllä. Vitosen pätkän keskivauhti oli 5:08 min/km ja keskisyke 181. Ennen loppuverkkaa jäin hetkeksi varjoon tasoittamaan hengitystä. Syke kuitenkin pysyi aika korkealla myös jäähdyttelyhölkässä, hölkkäsin 15 min / 2,1 km. Yhteensä kilsoja kertyi siis 9,4 ja aikaa kului 56 min. Sinänsä harmitti, että en lähtenyt kisoihin, kun tuo kovempi vauhti ei näyttänyt tuottavan ongelmia. Kun vielä jälkeenpäin tarkastelin tuloksia, niin olisin varmasti pärjännyt hyvin kisoissa :(

Sunnuntaina ulkoilin kevyesti pari tuntia ja illemmalla pitkästä pitkästä aikaa tein kotitreenin. Siitä on varmaan kuukausi aikaa kun olen viimeksi tehnyt lihaskuntoa. Sen kyllä huomasi, olin aivan poikki 25 minuutin jälkeen eikä punnerrukset ja burbeet kulkeneet vanhaan malliin vaan jo muutaman toiston jälkeen puuskutti. Asiaa ei auttanut yhtään että kämppä oli kuuma kuin sauna ja pelkkä paikallaan seisominen hikoilutti. Tein aivan perusliikkeitä, punnerruksia, yhden jalan kyykkyä, ojentajapunnerruksia, vinottaisia vatsarutistuksia, burbeita ja lankkua. Täytyy kyllä nyt saada edes yksi lihaskuntotreeni mahdutettua viikkoon. 

Menin myös tuossa tilaamaan Yogaian kolmeksi kuukaudeksi kun sai puoleen hintaan ja sieltä on tullut tehtyä pilatesta, joogaa, venyttelyä ja meditaatiota melkein joka ilta. Aivan parasta! Yleensä aina jumitun niihin samoihin venytyksiin, mutta tämän avulla tulee tehtyä aivan uudenlaisia liikkeitä ja kehonhuoltoa muutenkin enemmän ja monipuolisemmin, tykkään. 


Ma-ti: Lepoa.
Ke: Juoksu 30 min / 4,5 km. Keskisyke 142, -vauhti 6:36 min/km.
To: Lepo.
Pe: Juoksu 40 min / 6,2 km. Keskisyke 152, -vauhti 6:26 min/km.
La: Juoksu 9,4 km / 56 min.
Su: Kevyttä ulkoilua pari tuntia, lihaskuntotreeni 25 min.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kesäkuun tavoitteet

Hui kuinka nopeaa kesäkuu meni! Täsähän pian alkaa stressata koulun alkamisesta... Jospa ei nyt kuitenkaan vielä keulittais. Kesäkuun kolme tavoitetta olivat:
♥ Koeta jaksaa juosta töistä huolimatta

♥ Suorita joku kohta summer bucket listalta

♥ Koeta elää suht terveellisesti (juhannusta ei lasketa) 


Töistä huolimatta jaksoin käydä hyvin lenkillä. Vaikka ihan ekalla työviikolla juoksu tuntui todella raskaalta kun jalat olivat jo töiden jälkeen ihan loppu. Mutta ekan viikon jälkeen alkoi juoksu kulkea taas normaaliin tapaan. Loppukuusta huomasin jo, että peruskestävyyden vauhti on parantunut mukavasti! Harmi, että juhannuksen mahataudin takia tuli viikon juoksutauko ja nyt jalat ovat taas tuntuneet lihaksettomilta. 


Kirsin ja Sampan bucket listalta on suoritettu kohdat Cafe Brygganilla sekä after workeilla käynti. Molemmat tällä viikolla. Brygganilla käytiin yksi arki-ilta istumassa kun oli aurinkoista ja semilämmintä. Kyllähän siinä laiturilla mielellään istui teetä siemallen. Täytyy varmaan käydä vielä toisenkin kerran tänä kesänä. 
After workit tuli hoidettua perjantai-iltana kun mun töiden jälkeen lähdettiin Rosson terassille syömään ja siinä kun ruokaa odoteltiin pitkä tovi niin hörpittiin samalla olutta. 


Mitenhän tuo suhteellisen terveellisesti eläminen... Ehkä kesäkuu tuli vedettyä totuttuun tapaan. En usko, että olisin syönyt enemmän herkkuja kuin ennen. Toki jäätelöä tuli ostettua aina lämpiminä päivinä. Töiden tauot pitää syömisen säännöllisenä ja töihinkin olen ottanut aika järkeviä eväitä. Ruokatauolla syön aina kunnon kotiruokaa, kahvitauoilla yleensä rahkaa/jogurttia + hedelmä ja aamuisin pussipuuroa marjoilla. Toki meillä siellä viikoittain on tarjolla keksiä tai pullaa ja kyllä niitä tulee syötyä myös.