sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen

En ole pitkään aikaan kertonut blogissani mun elämästä mitään sen syvällisempää, ainoastaan juoksujuttuja. Oon blogia kuitenkin pitänyt jo niin monta vuotta, että musta tuntuu että mun on pakko tulla kertomaan tänne ja teille mun vastikään tapahtuneesta elämänmuutoksesta. 
Minä ja Samuli erottiin.
En vaan voi uskoa, että näin on käynyt. Oon ollut Samulin kanssa niin onnellinen ja rakastanut häntä niin paljon, joten en voi käsittää miksi toinen ei enää tunne samoin. Tiedostin, että me halutaan tulevaisuudessa eri asioita, mutta halusin aina uskoa, että me selvitään mistä vaan ja pysytään yhdessä vielä pitkään. Mahdollisesti koko elämä. Sitä mä olisin toivonut. 
Tällä hetkellä tuntuu, että mun koko elämä on murentunut. Ihminen jota rakastan enemmän kuin ketään muuta ei enää kuulu mun elämään sillä tavalla kuin haluaisin. Joudutaan lähtemään meidän yhteisestä ihanasta kodista, enkä voi uskoa sitä. Aion kesätöiden jälkeen muuttaa takaisin kotiin. En ole seitsemään vuoteen asunut kotona, mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluan muuttaa turvalliseen paikkaan ja paikkaan jossa on muita tärkeitä ihmisiä mun ympärillä. Luultavasti asun myös koko tulevan vuoden kotona jos vain jaksan kulkea koulussa Alavieskasta. En pysty asumaan Kokkolassa hetkeen, vaikka joskus tänne varmasti palaankin. Kaikki paikat Prismasta lähtien muistuttaa yhteisistä ajoista ja se satuttaa. 
En ole koskaan aiemmin eronnut ja varsinkin näin pitkän, neljän vuoden yhteiselon jälkeen kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Välillä tulee helpompia hetkiä, mutta lähinnä vain ahdistaa ja surettaa. Mieleen putkahtelee koko ajan muistoja, ihania muistoja ja se itkettää. En tiedä yhtään kuinka pystyn jatkamaan mun elämää ilman Samulia siinä. Kuinka ikinä pystyn rakastamaan ketään muuta. Ja loppuuko tämä mun rakkaus Samulia kohtaan milloinkaan.
Onneksi ollaan vielä hyvissä väleissä ja voin puhua hänen kanssaan, jauhaa näitä samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Samuli on ollut mun paras ystävä viimeiset neljä vuotta ja ainoa henkilö, jonka kanssa olen pystynyt olemaan täysin oma itseni. Hän on auttanut mua jaksamaan kaikki vaikeat ja raskaat hetket. En halua, että sellainen ihminen katoaa mun elämästä täysin, vaan toivon koko sydämestäni, että me voidaan olla vielä ystäviä. 
Tällä hetkellä ei voi muuta kuin elää sekunti kerrallaan ja koettaa uskoa, että elämä jatkuu vielä tämän jälkeen. Vaikka muhun tulee varmasti vielä pitkän aikaa sattumaan niin paljon. Yksi juttu mitä aion nyt tehdä on se, että käyn mun koko blogin läpi, luen vielä viimeisen kerran jutut, joissa Samuli esiintyy ja sen jälkeen poistan ne. Tiedän, että muuten tulisin niihin palaamaan viikkojen, kuukausien ja ehkä jopa vuodenkin päästä enkä usko että vanhojen juttujen lukeminen ja vatvominen auttaisi mua pääsemään yli tästä. Siinäkin on jo kestämistä kun niitä muistoja on mieli täynnä.

7 kommenttia:

  1. Mukava saada sut kotiin 💞 -äiti

    VastaaPoista
  2. paljon haleja ja kaikkea parasta Kirsi! <3 Oon niin surullinen sun puolesta ja toivoin vain ettei näin koskaan kävisi! voin vain kuvitella miltä susta tuntuu nyt. Ihailen kuitenkin sitä, kuinka niin avoimesti ja jotenkin aikuismaisesti osaat kirjoittaa asiasta ja käsittelet sitä. Onneksi sulla on koti, johon voit aina palata ja varmasti olla siellä turvassa niin kauan kuin susta itestä tuntuu.

    Tää saattaa olla yltiöpositiivista tähän hetkeen, mutta tää laulu tuli vain mieleen:

    Toivon sinulle, ystäväni,
    että elää taas uskaltaisit,
    että surujen suurten jälkeenkin
    ilon siiville nousta saisit.
    Toivon sinulle, ystäväni,
    ettet lakkaisi luottamasta,
    vaikka vielä on aivan hämärää,
    kevään pelto on roudassa vasta.

    Toivon sinulle, ystäväni,
    taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
    että kaikkina elinpäivinä
    levon löydät ja lohdun kuulet.

    Toivon sinulle, ystäväni,
    että hymyyn taas puhkeaisit,
    että mykkyyden yönkin jälkeen taas
    laulun siiville nousta saisit.
    Toivon sinulle, ystäväni,
    että löytäisit polkusi uuden.
    Nähdä saat miten ilo pulppuaa
    vielä lähteestä salaisuuden.

    Paljon tsemppiä ja voimia tämän asian käsittelyyn! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos rakas Satu <3 Tiedän, että oon aika avoimesti kertonut tästä, mutta mun on pakko saada puhua tästä. Se auttaa niin paljon. Nuo laulun sanat oli ihanat! Tuun varmasti lukemaan noita vielä useaan kertaan!

      Poista
    2. Tottakai saat puhua, hyvä että siitä on apua! <3

      Poista
  3. Voi Kirsi, kovasti jaksamisia sinne! Onneksi on koti, johon voi aina mennä.❤️ Kyllä se päivä päivältä helpottaa, vaikka varmasti nyt tunteet ja muistot valtaavatkin mielen. Tsemppiä kovasti, sinä kyllä pääset yli tästä.❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jonna ihanista sanoista ❤

      Poista