perjantai 15. kesäkuuta 2018

Toinen maraton

Heippa vaan pitkästä aikaa! Vihdoin pieni kirjoitusinspis iski ja päätin tulla kertomaan mun toisesta maratonista, jonka juoksin Seinäjoella Seinämaratonilla 19.5. 

Saavuin edellisenä päivänä Seinäjoelle ja yövyin ystäväni luona. Edellinen ilta ei sujunut kovin hyvin, sillä yhtäkkiä iski hirveä mahakipu. Vatsa turposi sellaiseksi ilmapalloksi, ettei koskaan ennen. Mikään liike ei tuntunut hyvältä ja missään asennossa ei ollut hyvä olla. Mietin, että tähänkö tämä nyt sitten kaatui. Onneksi se siitä yön aikana rauhoittui, mutta vielä seuraavana aamuna ei vatsa ollut ihan normaalin tuntuinen. 

Lähtöviivalla olo ei ollut luottavainen. Epäilin vahvasti edes maaliin pääsyä. Mitään kummempaa juoksusuunnitelmaa mulla ei edes ollut, että millä vauhdeilla juoksen seuraavat neljä kierrosta. Ensimmäisen kierroksen juoksin nauttien maisemista. Jossain välissä kierrosta päädyin muutaman vanhemman maratonkonkarimiehen matkaan juoksemaan, heillä oli oikein sopiva vauhti. Ensimmäinen kierros meni livetulosten mukaan vauhdilla 5:55 min/km.

Toisen kierroksen juoksin kokonaan miesten kanssa kuunnellen heidän juttuja. Mulla oli juoksuvyössä neljä pientä pulloa urheilujuomaa ja tyhjensin joka kierroksen aikana yhden pullon ja otin yhden geelin. Myös lähes jokaisella juomapisteellä otin kupin vettä. Toinen kierros meni keskivauhdilla 6:01 min/km. 

Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä miehet pysähtyivät juomapisteelle ja minä päätin jatkaa matkaa hieman vauhtia kiristäen. Toisella kierroksella porukkaamme oli liittynyt nuori nainen ja halusin pysyä hänen matkassaan. Kolmas kierros meni hänen perässään juostessa 5:56 min/km vauhdilla. Vatsa oli pysynyt kunnossa ja juoksu oli tuntunut muutenkin helpolta tähän mennessä. Kolmannen kierroksen lopuilla alkoi polvissa ja reisissä tuntua. Nuori nainen ehdotti mulle että juostais viimenen kierros niin lujaa, että päästäis alle neljän tunnin mutta itselle se tuntui mahdottomalta ajatukselta. Jos tässä vauhdissa pysyisin vielä neljännen kierroksen, pääsisin jo ennätykseeni. 



Nainen kiristi vauhtia ja minä päätin pysyä omassa vauhdissa pitäen naisen kuitenkin näköetäisyydellä. Neljäs kierros oli ehkä hankalin koska jouduin juoksemaan sen yksin. Liian pahalta ei kuitenkaan tuntunut. Kun maali alkoi häämöttää ihmettelin kummasti, miten juoksukello näytti kilometrejä tulleen vasta vähän yli 40. Maaliin mennessä ei 42 kilsaa täyttyisi. Kuuluttuja ei kuuluttanut kentälle saapuessa mitään ja olin ihan pihalla että mitä tässä tapahtuu. Vihaisena maalilinjalla huusin eräälle toimitsijalle että missä hitossa se maali on. Siinä vasta sain kuulla, että jos haluaa saada täyden matkan, täytyy kenttä kiertää vielä neljä kertaa. Ette usko kuinka v*tutti lähteä siinä vaiheessa vielä kiertään kenttää kun oli jo loppukirinkin ottanut ja uskonut siihen, että kohta tää loppuu. 

Yritin kiristää vauhtia vielä sen verran, että saisin edelläni juosseen nuoren naisen kiinni. Kolmannella kenttäkierroksella sainkin hänet kiinni, vilkaisin kelloani, joka näytti että 42 kilometriä tulisi täyteen tällä kierroksella ja sanoin hänelle, että minä juoksen tästä maaliin koska maraton täyttyy nyt. Jos olisin vielä neljännen kierroksen juossut olisi tullut reilusti ylimatkaa. Hän päätti seurata minua maaliin vaikka se neljäs kenttäkierros jäikin juoksematta.
 Maalissa oma kello näytti matkaa tulleen tasan 42 kilsaa aikaan 4 h 11 min 34 s. Järjestäjien tuloksissa matka on 42,2 km ja aikani 4 h 11 min 37 s. 

Hämmennys ei vielä tähän loppunut sillä en tiennyt yhtään kuinka mones olin, koska kuuluttaja oli jonnekin häipynyt. Kun kysyin asiasta joltain työntekijältä sain käskyn katsoa tulokset netistä. No, netin tuloksia oli vaikea lukea, ensin katsoin olevani viides, sitten toinen ja lopulta ystäväni tajusi, että olenkin kolmas. Seuraavaksi pitikin lähteä metsästämään pokaalia. Joku poika sen sitten jostain varastosta minulle haki. Edelläni juossut nuori nainen sai toisen palkintopaikan, koska hän oli ylittänyt maaliviivan ennen minua ennen kun lähdimme kiertämään kenttää. Myöhemmin livetuloksiin päivittyi tulokset niiden kenttäkierrosten jälkeen ja niissä minä olin naisten sarjassa toinen. Melkosta säätöä. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, sain juostua maratonin ennätysaikaan ja vieläpä yllättävän helposti. Ensimmäinen maratonini oli paljon paljon tuskaisempi. Nyt olin juoksun jälkeenkin vielä ihan hyvävoimainen. Onneksi mulla oli mukana ystävä, ensimmäiseltä maratonilta tuttu Satu, jonka tuki oli kyllä korvaamatonta.

3 kommenttia:

  1. Oli se kyllä melkonen maratooni monella lailla! Mutta selätit sen jälleen niin hienosti, kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta! <3 Ylpeä sain olla ja oon edelleen!

    VastaaPoista
  2. En tiedä tuliko mun kommentti aikaisemmin, mutta olipa melkonen säätökisa! Silti, niin upeasti juoksit! Ylpeä olin sinusta, ja oon edelleen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuli se aikaisempikin kommentti, en vaan ollut saanut siitä sähköpostia niin en ollut osannut julkaista! Mutta kiitos Satu <3 ainakin oon yhtä kokemusta rikkaampi taas :D

      Poista